LYRIIKAT
Toivo
Mä haluan että sä muistat mut,
sitten kun kaikki on menneet.
Kun katsot taaksesi punastut,
palatessasi tähän hetkeen.
Kun mä olin villi ja ilonen
ja ilmassa tuoksui toivo.
Sulla hymyssä mun huominen,
ei sellaisesta toivu.
Kaikki se toivo,
ei sellaisesta toivu.
Se joskus käy niin vaivatta,
helppo vastaus antaa.
Niinku seisois maailman huipulla
ja antais vain tuulen kantaa.
Kun mä olin villi ja ilonen
ja ilmassa tuoksui toivo.
Sulla hymyssä mun huominen,
ei sellaisesta toivu.
Kaikki se toivo,
ei sellaisesta toivu.
©️Lempi78
Rauhassa
Olen rauhassa.
Olen rauhassa kaikesta.
Olen nyt rauhassa
kaikesta turhasta,
joka piinaa
mun sielua.
Katson maisemaa.
Katson rauhassa tätä maisemaa.
Katson nyt rauhassa
tätä hienoa maisemaa
ja tunnen
olevani elossa.
©️Lempi78
K & A
Kalle on lähteny taksilla kaupunkiin,
käteistä pakkaa pohjallisen alle.
Anita on jäänyt myyjäksi markettiin,
kynsiä lakkaa halvinta lakkaa.
Kylhän Anitaki haluais,
mutku kauppa ja kuorma ja kaikki.
Eipä enempää hän hajoias,
on niin paljon jo paloja irti.
Sanoiko hän ikinä,
mitä toivoi vai toivoiko vain?
Sammuiko se kipinä,
vai yhä palaako salaa se vain?
Ylähyllyllä piilossa punainen puuhka.
Huomenen lahja jo unohtu eilen.
Kassalla vaje ja hihnalla ruuhka.
Poissa on markka ja pino seteleiden.
Kylhän Anitaki haluais,
mutku kauppa ja kuorma ja kaikki.
Eipä enempää hän hajoias,
on niin paljon jo paloja irti.
Sanoiko hän ikinä,
mitä toivoi vai toivoiko vain?
Sammuiko se kipinä,
vai yhä palaako salaa se vain?
©️Lempi78
Sä oot
Niinku keväinen niitty,
niinku purojen laulu,
niinku iloinen nauru
SÄ OOT.
Niinku vuoret ei siirry,
ne vaan päättää ja pysyy,
niinku voima ja rohkeus
SÄ OOT.
Joo, muista
katsella aurinkoon,
vaikka sellainen valo
sinä itsekin oot.
©️Lempi78
Päähenkilö
Hän kiinnitti hyllyn huonosti seinään,
se oli merkki.
Jos oisin tajunnut silloin en ois ehkä
mennyt niin rikki.
Oisin ajoissa lähtenyt litomaan,
en edes kumartunut kenkiä sitomaan.
Mä jäin marjapensaaseen,
jäin kylmään eteiseen.
Mä jäin kiinni kahleeseen,
jäin Herran rukoukseen.
Mä menin vessaan itkemään,
eikä hän huomannut yhtään mitään.
Tän näytelmän teema ja päälause
on lohduton.
Täällä hyödytään surutta siitä,
mikä toisen omaa on.
Tapahtumapaikkana on kuppanen talo,
vain yhdessä nurkassa palaa valo.
Siellä istuu päähenkilö.
Hän koulutti minusta itselleen koiraa,
ja minä suostuin.
Hän kylmällä katseellaan piti mulle paikkaa,
ja minä ruostuin.
Oisin juossut, mutta jalat ei totelleet.
Minä mykkänä huusin, mutta minkäs teet.
Tän näytelmän teema ja päälause
on lohduton.
Täällä hyödytään surutta siitä,
mikä toisen omaa on.
Tapahtumapaikkana on kuppanen talo.
Vain yhdessä nurkassa palaa valo.
Siellä istuu päähenkilö.
©️Lempi78
OKMS - Oon koittanut muistaa sen
Tämä on lahja,
mä tiedän.
Oon koittanut muistaa sen.
Ehtinyt eksyä jo tieltä,
ku tapoja tuntenut en.
Missä tää päättyy
ja milloin,
vastarantoja erota en.
Oonko mä rauhassa silloin,
oonko mä onnellinen.
Unessa valveilla,
pohjassa pinnalla.
Loppu on alkuu
ja kaikki yhteen kietoutuu.
Tämä on lahja,
mä tiedän.
Oon koittanut muistaa sen.
Ehtinyt epäilee mun mieltä,
kenen kutsuun mä vastailen.
Missä tää päättyy
ja milloin,
kenen varjoa minä pakenen.
Oonko mä rauhassa silloin,
oonko mä onnellinen.
Unessa valveilla,
pohjassa pinnalla.
Loppu on alkuu
ja kaikki yhteen kietoutuu.
Unessa valveilla.
©️Lempi78
Silmissä savua
Jotkut kuvat piirtyvät muistoihin
tiukasti kii.
Niin kuin se, jossa olit
korjannut laiturin.
Rakkaasi pukeutuneena
pitkään leninkiin.
Poskillaan hehkua vielä,
polkuja unelmiin.
Teitä oli niin kaunista katsella,
vaikka se kouraisi jostakin samalla.
Osani on nojailla saunan nurkalla.
Sanoo ei tässä mitään,
on silmissä savua.
Tietenkin toit mulle juomaa
juuri kun riisuuduin.
Käännyit jo ovella, mutta olin
kömpelö punaistuin.
Tuuli tarttui tunteeseen,
antoi huoneen heilahtaa.
Kuinka kaipuusta
niin voikaan keinahtaa?
Teitä oli niin kaunista katsella,
vaikka se kouraisi jostakin samalla.
Osani on nojailla saunan nurkalla.
Sanoo ei tässä mitään,
on silmissä savua.
Silmissä savua.
©️Lempi78
Rositan baari
Pienen kaupungin masentunut asema.
Pullakin on niinku viime tiistailta,
ja gluteeniton vaihtoehto puuttuu.
Mut silti musta todella tuntuu,
et oon vihdoinkin kotona.
Sopivasti pysähtynyt tunnelma.
Rositan baarissa voi maksaa
juomansa hiluilla,
yleisvaikutelma yhä seitkytluvulta,
Katossa roikkuu potkukelkka,
sohvassa erottuu tumma tahra.
Ehkä se on verta.
Minä olen juossut kuin eksynyt peura,
sellainen, jolla on hauleja pohkeessa
ja suuntavaisto puuttuu.
Mut nyt musta todella tuntuu,
et oon vihdoinkin kotona.
Sopivasti pysähtynyt tunnelma.
Rositan baarissa voi maksaa
juomansa hiluilla,
yleisvaikutelma yhä seitkytluvulta,
Katossa roikkuu potkukelkka,
sohvassa erottuu tumma tahra.
Ehkä se on verta.
©️Lempi78
Kaikki mahdollista ois
Jos olis yksi viimeinen toive,
pyytäisin, et veisit tanssimaan
mun jonnekin.
Oisit vankka, voimias en epäilisi.
Lepäisin kuin kukka
kämmenelläs kauan.
Ja väreilis kuin kaikki mahdollista ois.
Kyllähän mä veisin,
ja taivuttaisin,
soisin et sun helma
huoleton ois,
liikkuis ilma vapaammin.
Ja väreilis kuin kaikki mahdollista ois.
©️Lempi78
Cogan
Kunpa ei lähtis Cogani,
soimaan tai mä kuolen tähän.
Muistetaan liikaa kumpiki,
varmaan kuitenki kuollaan vähän.
Ei olla nähty vuosiin,
sust on tullu ihan ihmisraunio.
Entäs mun kuosi?
Kuhan just just
hentoseen haparoin.
Elämä on kulkenu,
kulkenu ja kuluttanu.
Tuleehan se vastaan,
mikä eniten on satuttanut.
Kunpa ei lähtis Cogani,
soimaan tai mä kuolen tähän.
Muistetaan liikaa kumpiki,
varmaan kuitenki kuollaan vähän.
Sul on samat silmät,
muttet katso, et katso enää minua.
Samat, mutta kylmät,
mä en tahdo julkisesti murtua.
Elämä on kulkenu,
kulkenu ja kuluttanu.
Se, jonka olen tuntenut,
on se, jonka olen kadottanut.
Kunpa ei lähtis Cogani.
©️Lempi78
Lintu ja minä
Kahvilassa on taidenäyttely,
siellä tungeksitaan.
Päästämme irti,
ero ja kättely.
Paljon onnea tulevaan.
Miten lasketaan syy vai seuraus,
jäädä hukkuvaan laivaan?
Sanot, sua kuljetti uupumus,
hän tuli sopivasti vastaan.
Minä olen yksin
ja kuljen yli sillan.
Ruokin siinä salaa saman linnun,
siltä on viety kyky lentää.
Mua ei ole sulle enää.
Ymmärrämme tämän,
lintu ja minä.
Menette yhteen ja naimisiin,
saatte kauniin maiseman.
Sen Yki Nummen plafondin
metalliyksityiskohdan.
Mulle on voitto jo avata kaihtimet
ja katsoa peiliin.
Olenko vaihtanut puhtaan paitiksen,
vai onko se eilinen.
Minä olen yksin
ja kuljen yli sillan.
Ruokin siinä salaa saman linnun,
siltä on viety kyky lentää.
Kaikesta täällä jälki jää.
Ymmärrämme tämän,
lintu ja minä.
©️Lempi78
Paljonko kello
Paljonko kello,
onko sumussa kaupunki vielä.
Avaanko verhon,
kohta on täynnä kai vuosi.
Siitä kun lähdin näin
itseeni käpertymään,
kun peilissä näin
vain elämään pettyneen pään.
Mitäpä jos katselis maailmaa,
poimisi kaikkea kaunista vaan?
Suutelis hetkeä,
parasta aikaa.
Sais siitä jotakin lohduttavaa.
Mitäpä jos katselis maailmaa,
poimisi kaikkea kaunista vaan?
Suutelis hetkeä,
parasta aikaa.
Sais siitä jotakin outoa voimaa.
Paljonko kello,
entä jos aika on uusi.
Jos pelko on turha,
jospa en pidäkään kaiteesta kiinni.
Pilvien yllähän
sää pysyy hyvänä.
Jos menisi kohti
ja pysyis kyydissä elämän.
©️Lempi78
Sulle
Aurinko tekee
sun silmistä viirut,
ne on niinku
pienet pääskyset.
Niin kaunis on tämä päivä,
valolla väylä
siinä kun oot.
Otat kädestä mua kii,
siin on sitä elämänvoimaa.
Vaikka kaikki on täs hetkessä niin,
jää tänne laulusi soimaan.
Tää on se,
minne mä palaan,
kun pitää muistaa,
mistä mä tuun.
Tää lämpö,
ja sun nauru,
se tarttuu,
mieli rauhoittuu.
Otat kädestä mua kii,
siin on sitä elämänvoimaa.
Vaikka kaikki on täs hetkessä niin,
jää tänne laulusi soimaan.
©️Lempi78